Lähtölaskenta läsnäoloon, vai voiko niin edes sanoa?

Terve teille, keitä sitten olettekin siellä läsnäoleilemassa koneittenne äärissä.  Aloitan nyt elämäni ensimmäisen (ei, vaan toisen, siihen ekaan kirjoitin vain yhden jutun ja sitten häpeällisesti unohdin sen) ihan ikioman blogin.  (Enkä olisi osannut aloittaa tätä ilman 12-vuotiaan nörtti-tyttäreni apua, hän tietää hämmentävän paljon enemmän tietokoneista ja ohjelmista kuin minä...huh)

Minä tutkin läsnäoloa.  Ihan tosissani.  Yritän kirjoittaa siitä väitöskirjan. Olen aloittanut aiheen työstämisen parisen vuotta sitten huomiosta, johon törmäsin eri työyhteisöissä ja -organisaatioissa, huomiosta, että ihmiset eivät kohtaa, kuule eivätkä näe toisiaan riittävän hyvin.  Jokaisella työntekijällä on omat agendansa, jotka täytyy runnoa läpi, omat aikataulunsa ja se ainainen kiire ja paine.  Havahduin yhä uudestaan ja uudestaan huomioimaan, että suomalaisen "niska limassa on työtäsi painettava" -kulttuurin konkretiasta puuttuvat täysin yhteiset, työn kokemuksellisuuteen liittyvät tilat - niin fyysiset kuin henkisetkin.  Ihmisillä ei ole tuotannon tuoksinassa aikaa eikä mahdollisuutta jakaa kokemuksiaan työstä - eikä näin ollen aikaa myöskään kunnolla kohdata toisiaan.  Tämä voisi olla työn sisällön, merkityksellisyyden ja tuotannollisuuden parantamisen kannalta merkittävää.  Tiimi- ja/tai muut palaverit eivät ole jakamisen eivätkä kohtaamisen tiloja, koska niissä ryskätään vauhdilla läpi ne asiat, jotka ovat akuuteimpia - ja kaikki muu merkittävä jää käsittelemättä ja siirtyy...ns. "hiljaiseksi tiedoksi", joka voi jonkun pääkopassa ja kehossa pitää aika kovaakin meteliä.  Tätä "aineetonta pääomaa" työntekijät sitten kanniskelevat mukanaan yöllisiin sessioihinsa tai muihin kohtaamisiinsa, joissa se saattaa ilmetä esimerkiksi jatkuvana valittamisena ja tyytymättömyytenä, joka sitten pikkuhiljaa kroonistuu kitkeryydeksi tai joksikin muuksi huonovointisuudeksi.  No eihän se tietenkään aina näin mene, mutta yllättävän tavallista se on.

Minusta tämä nykyinen työelämä, joka on kovassa muutoksessa, saakin muuttua, ja toivottavasti paljon!  Mutta minä toivon ja haluan olla mukana muutoksessa, missä ihmiset pystyvät nauttimaan työstään, työkavereidensa kokemuksesta ja seurasta, työn merkityksellisyydestä, ja siitä, että työ jota itse kukin tekee, on rakentamassa tästä maailmasta parempaa paikkaa - kaikille.  

Mitä sinun mielestäsi työpaikoilla pitäisi tehdä työntekijöiden kokemuksellisen tiedon jakamiseksi ja vuorovaikutuksen (kohtaamisen ja läsnäolon) parantamiseksi?  Minkälaisia kokemuksia sinulla on?

- virpi