Muistiinmerkintöjä Karanteenin Ajalta, II

Menin eilen taloyhtiön lenkkisaunaan, onneksi sitä ei oltu peruttu. Sain löylytellä yksin. Otin mukaani tölkin olutta, jonka tohdin – ensimmäistä kertaa tämän 14 vuoden aikana, minkä olemme tässä taloyhtiössä asuneet – ottaa jopa mukaan lauteille. Tunsin itseni kapinalliseksi. Heittelin löylyjä ja fiilistelin, hörppäsin tölkistä – ja osan oluesta suoraan henkitorveen. Seurauksena oli yskänkohtaus, jonka epäilemättä kuuli ainakin kahden kerroksen väki yläpuolellani. Ajattelin ihmisten ajattelevan, etteivät ainakaan tule saunaan, kun joku yskii siellä tuohon malliin. Sain yskiä aika kauan ja paniikki oli lähellä. Aloin hyperventiloida. Samalla tarkkailin omia ajatuksiani, tunnistin tilanteen absurdiuden sekä oman mielen vaikutuksen paniikin – kuolemanpelon – lisäämiseen. Kun mieli lähtee osallistumaan paniikkiin, tulokset ovat dramaattisemmat. Hyperventilointi loppui siihen, kun lopetin ”mieleni lietsonnan”. Eikä henkitorvessa enää ollut mitään. Join oluen loppuun ja menin suihkuun.

Suihkussa mietin mielen valtaa. Opintoihini vaikuttanut filosofian opettaja sanoi joskus jotakin sen suuntaista, että ”psykologia ei ole tiede, koska se perustuu mielen vallankäytön mekanismien hallitsemiseen… se on enemmänkin markkinaväen käyttämää mielen manipulaatiota”. Ottamatta tässä kantaa psykologian tieteellisyyteen, olen tietoinen siitä, miten mieli on arvaamaton – ja miten helppo sitä on manipuloida. Me teemme sitä koko ajan - itse itsellemme, toinen toisillemme. Manipuloimme mieltämme mm. peloillamme, ennakkoluuloillamme ja mahdollisilla uhkakuvilla. Teemme sitä myös toisillemme yrittäessämme saada heidät ajattelemaan ja toimimaan kuin haluamme tai kuin itse toimisimme. Luulemme muilla olevan samankaltaisen todellisuuden kuin meillä.  Lapsia kasvatetaan edelleen manipuloiden heitä syyllisyyden tunteilla. Olen useammin kuin kerran kuullut lauseen: ”Äidille tulee nyt paha mieli, jos et……”. Kouluissa ja päiväkodeissakin ehdollisuus kuuluu vielä yllättävän monen auktoriteetin puhuntaan. Olen itsekin syyllistynyt uhkailuun ja kiristykseen omien lasteni kanssa. Nyt se ei enää toimi kuin satunnaisesti miehen kanssa….;)

Ja nyt, jos koskaan, mieltemme kollektiivista manipulointia tehdään valtavissa määrin meille kaikille – uutisten, politiikan, hallitusten, sosiaalisen median, digitaalisen tiedon, erilaisten globaalien verkostojen kautta. Enkä nyt puhu pelkästään koronaepidemiasta. Puhun kaikesta siitä informaatiosta, jonka keskellä elämme. Koska olemme näin voimakkaasti yhteydessä toisiimme, meitä on myös ”helppo” hallita. Kriisiuutisten keskellä voi olla vaikeaa erottaa ”oikea” tieto ”väärästä”, tai sitä ei ole edes saatavilla. On vaikeaa löytää yhteys aitoon tietoon – samoin kuin omaan kehoonsa ja ns. kehomieleen. Haasteellista on myös oppia kuuntelemaan ”omaa luontoaan”, oppia sen toiminnasta: miten mieleni, kehoni ja ajatukseni toimivat. Oma kehomielemme on tärkein informaation välineemme. En väitä, etteikö uutisia pitäisi seurata, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, että niiden seuraamista kannattaa ainakin rajata. Oma kehomieleni kertoo näin (mutta sinun voi toki olla ihan eri mieltä).

Ajattelen, että tänä Karanteenien Aikana on hemmetin tärkeää pysyä valppaana, pitää huolta omasta mielestään. On hyvä olla yksin hiljaisuudessa, meditoida, kulkea luonnossa ja pysähtyä kuulostelemaan – nauttia kevään heräämisestä, kauneudesta. hengitellä syvään, venytellä, tanssia. Rajoittaa sellaista, mikä sekoittaa mieltä, tekee pelokkaaksi ja levottomaksi, lisätä sitä, mikä tuottaa iloa. On hyvä myös olla yhteydessä ihmisiin, jotka lisäävät tasapainon ja turvallisuuden tunnetta, ja opetella tuottamaan niitä itsekin.

Välillä voi olla hyvä mennä yksin saunaan ja vetää vähän olutta henkeen.