Muistiinmerkintöjä Karanteenien ajalta VII, 4.5.2020


Olen lopullisesti kyllästynyt tähän yhteen aiheeseen. Tiedätte kyllä mihin. En halua mainita, en lausua sen nimeä enää ääneen. Olen irtisanoutunut aiheen käsittelystä. En ole ollut kiinnostunut uutisista tai tilastoinneista pitkään aikaan, en aiheesta keskustelemisesta - enkä varsinkaan mistään aiheella pelottelemisesta. Toki puhun aiheesta, jos joku kysyy ja haluaa puhua. (En sitä paitsi tunne yhtäkään, joka olisi sairastanut ao. nimeltä mainitsemattoman vakavana – saati sitten menehtynyt siihen. Enkä aio ottaa rokotetta, kun sellainen ilmestyy. Luottamukseni eri asioihin ja itsesuojeluvaistoni on kehittynyt varsin mielenkiintoiseen suuntaan näinä kuukausina…mutta siitä ehkä joskus myöhemmin.)




Samalla, kun olen kyllästynyt ’siihen jonka nimeä en aio mainita’, olen kyllästynyt moneen muuhunkin: poliittisiin debatteihin, toisten ihmisten haukkumisiin, lääketieteellisiin riitoihin, kaiken maailman ’faktoihin’, julistuksiin ja fanaattiseen mustavalkoisuuteen – niin asiassa kuin asiassa. Tyhmyyteen, typeryyteen, kaunaan, mustamaalaukseen, ilkeilyyn, besserwisseröintiin, yli- ja alimielisyyteen – sekä varsinkin pelkoon, joka aiheuttaa edellä luetelluista suurimman osan.

Uskon (ja oman kokemukseni perusteella myös tiedän), että olemme todellisuutemme luojia, luomme itse oman todellisuutemme. Valitsemme tapamme suhtautua, tuntea, toimia ja ajatella. Vastuu valinnasta on meidän. Mitä enemmän hoemme, pelkäämme, stressaamme – oli se sitten ihan mitä vaan – sitä enemmän saamme sitä elämäämme. No, tämä on tottua monille meille – ja vanha klisee, totta kai, mutta toimii ja voi hyvin edelleen. Sitä saa, mitä tilaa – tai: sitä saa, mitä jakaa. Energeettisesti, emotionaalisesti, materiaalisesti ja henkisesti.

Koska olen oman todellisuuteni luoja, olen päättänyt luoda sellaisia asioita, jotka koen – ja mitä todennäköisemmin myös muut kokevat - miellyttävinä – rakkautta, ystävyyttä, luontohommia, terveyttä, ekologisuutta, hyvää ruokaa, parempia vitsejä…jne. Listaa voi jatkaa loputtomasti. Maailmassa on paljon lapiohommia hyvälle luomiselle. Onnekseni en ole yksin. Teitä on siellä muutama muukin…;)

Irtisanouduin nyt siis tästä koko kevään trendi-aiheesta ja jatkan elämistä - niin kuin tähänkin asti. Ikkunalautani ovat täynnä taimia, kesäkurpitsa kukkii kohta…menen kasvimaalle kuokkimaan. Kevät kohisee metsissä ja rannoilla, retket luontoon sekä yksin että ystävien kanssa kirkastavat mieltä ja keventävät askelta. Nähdään!

P.S. Ai niin, olen TODELLA kyllästynyt etäilemään erilaisissa nettipalavereissa ja – tapaamisissa…

Kommentit

Suositut postaukset