Muistiinmerkintöjä Karanteenien Ajalta IV


        Kävimme tänään miehen kanssa kävelyllä Ansiokalliolla, joka oli täynnä leppäkerttuja auringonpaisteessa. Osa oli joko kohmeessa tai kuollut viimeöisen pakkasen seurauksesta, mutta osa parveili porukoissa kallioiden lämpimissä valoplänteissä. Liikkeellä oli paljon hymyileviä ja tervehtiviä ihmisiä. Lähikaupan eteen oli ilmestynyt kaksi kylttiä, joista toisessa mainostettiin kaupan tilaus- ja kotiinkuljetusta, toisessa riskiryhmiin kuuluvien omaa kauppatuntia, joka on ensimmäinen tunti kaupan auetessa. Pieniä, tärkeitä asioita.




        Tänään on maailmanlaajuinen Vesipäivä. Osallistuin nyt illalla Unify-yhteisön operoimaan online-vesimeditaatio -, vesirukous- ja vesikonserttiin, jossa oli myös luentoja ja videoita. Siellä puhuivat mm. monet alkuperäiskansojen edustajat, jotka muistuttivat vesielementin tärkeydestä kaikelle elämälle tällä planeetalla. Puhdas vesi on elintärkeää kaikille, sen jatkuva eteenpäin kulkeva voima rakentaa, muuttaa ja hedelmöittää. Sen sisältämä informaatio vaikuttaa myös meissä, koko kehojärjestelmässämme. Vesi löytää aina reitit, osaa täyttää kaikki tilat – ja sulattaa tarvittaessa mitä vaan, jopa vuoria. Tuntuu koskettavalta muistaa vesi nyt, kaiken tämän globaalin kaaoksen keskellä, puhua sille – vedelle itsessämme ja planeetallamme.

        Kaunis ja harmonisoiva tapa olla yhteydessä veteen, on osoittaa kiitollisuutta vedelle, jota käyttää – muistaa kiittää sitä juodessaan, käsiä pestessään ja suihkun alla seistessään. Muistaa, että me kaikki olemme vedestä, meissä kaikissa on paljon vettä, ja miten kaikki vedet kiertävät ja ravitsevat tätä planeettaa. Kaikilla ei edes ole päivittäin puhdasta vettä käytössään, sekin on hyvä muistaa – ja mielessään ajatella vettä sinne, missä sitä tarvitaan. Yksi ihmislajin harjoittamista emämunauksista onkin vesivarantojen omistaminen ja myyminen. Vesi kuuluu kaikille. Se ei katso säätyä, omistamisen määrää, uskontoa tai ihonväriä.




        Vesi-illan rukouksissa puhuttiin myös siitä, miten parhaillaan käynnissä oleva ulkomaailmasta eristäytyminen, globaali retriitti, mitä useimmissa maissa joudutaan nyt syystä harjoittamaan, on hyvää aikaa kääntyä sisäänpäin ja yhdistyä uudelleen ”todelliseen luontoonsa” – sydämeen. Hiljentyä muistamaan arvokkaita yksinkertaisia perusasioita, kuten veden merkitystä ihan kaikelle. Mutta myös niitä asioita, jotka itselle ovat oikeasti tärkeitä. Ja visualisoida sitä hetkeä, kun ihmiskunta voi astua ulos ovistaan ja kokoontua jälleen – juhlimaan elämän kauneutta, uimaan ja elämään yhdessä. Tasa-arvoisemmin, samanarvoisemmin, solidaarisemmin toisiaan kohtaan - ja kestävämmässä, elävämmässä ja spirituaalisemmassa yhteydessä luontoon.



Kommentit

Suositut postaukset