Pieni vappupuhe siitä, miksi emme osaa pysähtyä ja miksi kannattaisi
Muistatko, kun kuljimme yhdessä jokivartta pitkin? Hengitimme vihreää ja keltaista oksien välistä, ponnistimme kehomme hyppyyn ja laukkasimme, kauan, pitkälle kuulimme tähtien huminan, nauroimme ääneen. Mitä sitten tapahtui? Mihin katosit? Minne ja miksi kadotimme lapsen luontaisen taidon antautua tähän hetkeen? Mitä meille on tapahtunut? Muun muassa tätä olen pohtinut ihmisten kanssa viime aikoina, kun olen saanut taas pitkästä aikaa leikkiä enemmän työkseni, eli seikkailla ulkona ja kokeilla uusia juttuja luovan tekemisen nimissä. Maailma liikkuu ja muuttuu silmiemme edessä nopeammin kuin koskaan. Elämme planeetan ekosysteemien lajien häviämisen, globaalien konfliktien ja ilmastonmuutoksen aikaa. Kilpailuun ja korporaatiokapitalismiin perustuvat vanhanaikaiset toimintamallit tuhoavat ympäristöä absurdin jatkuvan kasvun nimiin. Tänä vuonna Suomen ylikulutuspäivä (vuoden luonnonvarojen osuus) oli jo huhtikuun kuudes. Silti poliitikot ja media jauhavat taloudesta ja kasvusta päivä...
